Olen monta kertaa miettinyt jatkanko tätä blogia enää ollenkaan. On todellakin tapahtunut paljon suuria muutoksia elämässäni - en oikein itsekkään tahdo pysyä kelkassa. Poistan suurimman osan vanhoista teksteistäni, sillä niillä ei ole enää mitään virkaa. Kun aikaa riittää ja jaksan, alan muokkaamaan blogin ulkoasua.
 |
| Muutama kiekkopelikin tullut käytyä katsomassa. |
Ensimmäisenä suurena muutoksena on varmastikin se että asumme nykyään Roksun kanssa kahdestaan. Muutimme syyskuun alussa ystäväni vanhaan asuntoon Turkuun. Olen siis vihdoinkin virallisesti Turkulainen sitten vuoden 1998 (jolloin olin 5.v). Mukava 32:n neliön kokoinen yksiö sopii meille kuin nenä päähän - asunto alkaa jo tuntua kodilta, varsinkin kun sain vihdoin laitettua enoni avustuksella jääkiekkomailat seinille. 😊 Onneksi minulla on ollut perhe ja ystävät auttamassa minua muuton ja muidenkin asioiden kanssa.
Toinen suuri muutos elämässäni on pääsyni Turun Ammattikorkeakouluun Lemminkäisenkadulle. Pääsin aloittamaan Liiketalouden opintoni syksyllä 2016. Minusta tulee siis keltahaalarinen tradenomi. Ihan hyvinhän tämä on lähtenyt liikkeelle, vaikka en ole bileissä päässytkään kauheasti juoksemaan töiden takia. Yhdet bileet on takana eli pakolliset haalarikastajaiset. Tullut kyllä huomattua että tässä koulussa joutuu astumaan omien mukavuusalueidensa ulkopuolelle ja paljon - esimerkiksi joudumme tekemään todella paljon videomateriaalia, kuten video CV:n muutamalla kielellä, "hissipuheen" jne. Itse en ainakaan pidä itseni kuvaamisesta tippaakaan, varsinkin kun pitäisi vielä puhua vieraalla kielellä, vaikka englanti minulta sujuukin ihan ok. Jos joku sanoo että ammattikoulu valmentaa ammattikorkeaan niin olen aivan eri mieltä - lukiostani on liian kauan muistaakseni, mutta Merkonomi-koulu ei valmentanut minua tänne mitenkään. AMK on ihan oma maailmansa.
 |
| Ensimmäinen haalarimerkki, jonka ompelin haalareihini! |
Tietysti ensimmäistä kertaa muuttaessani yksin suuri huolenaihe on raha. Riittääkö tuet jne. elämiseen. Minun kannalta kela teki suotuisen päätöksen, jonka ansiosta opintotukeni riittää hyvin vuokraan - eli katto pään päällä on taattu. Tilanteeni ei kyllä todellakaan ole rahallisesti niin huono kuin yleensä opiskelijalla - onhan minulla samaan aikaan neljä eri työpaikkaa. Kyllä, neljä eri työpaikkaa, joiden välillä pompottelen ja käyn koulua samalla. Suurimpina tietysti Hesburger- ja kirjanpito-työt, joista tienaan ns. leivän pöytään, joiden lisäksi teen jv-töitä edelleen SB TPS:lle ja HC TPS:lle. Pakko myöntää - välillä on voimat lopussa, onneksi omaan aivan ihanat työkaverit, jotka myös auttavat.
Siitä päästäänkin seuraavaan asiaan: henkinen hyvinvointi. Loppukesä oli todellista helvettiä minulle ja on edelleen, ihme että olen "järjissäni". Ero, muutto, isoisän kuolema, isotädin pahalaatuinen syöpä, toisen isoisän terveyden heikkeneminen ja äidin työttömyys ovat suuria osatekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet minuun ja henkiseen hyvinvointiini paljon. Itsetunto on tällä hetkellä -100%, yksi mennyt hetki nosti sen takaisin ylös mutta tuli rytinällä alas, aika arvoton olo. Olen pahoillani niille ihmisille joilla on mennyt hermo kokoaikaiseen valittamiseeni. Positiivisuuden löytäminen on ollut todella haastavaa minulle viimeaikoina - sen takia yritänkin päivän päätteeksi löytää edes yhden asian joka on esimerkiksi saanut minut hymyilemään. Ne ihmiset jotka pitivät/pitävät minut pinnalla tietävät kyllä keitä ovat. Ja onneksi minulla on Roksu - syy, jonka takia on oikeasti pakko nousta joka päivä ylös sängystä. Tiedän itsekin, että olen tällä hetkellä aika loppu, voimat ei oikein tahdo riittää enää. Esittäminen on helpompi tapa selvitä päivistä. En oikein osaa enää odottaa mitään, eikä minulla edes ole oikein mitään mitä odottaa. Tunteetkin menevät aivan vuoristorataa, saatan olla hetken iloinen mutta minuutin päästä taas olla surullinen.
 |
| Pappan viimeinen leposija 💙 |
 |
| Minun prinssi Rocky 💕 |
Nyt mennään vain päivä kerrallaan eteenpäin. Yritän löytää jokaisesta päivästä edes pienen hyvän asian ja saada itseni myös voimaan fyysisesti paremmin. Toivon että ehkä henkinen puoleni seuraisi perässä. Päivistä on helpompi selvitä kun on jotain tekemistä, esim. töitä tai menoa ystävien kanssa - niiden avulla unohdan väsymykseni.
 |
| Ystävät 💙 |
Torstai 24.11 päivän positiiviset:
- Kookoo - TPS 2-5
- Pelin katsominen C:n ja J:n kanssa
Nyt lopetan tämän tekstin tähän, ehkä tämä avaa muutamalle ihmiselle, miksi olen tällainen tällä hetkellä enkä täysin oma itseni.
Jenna
