31. toukokuuta 2015

Missä Jenna luuraa...

Heissan tyttelit ja poikkelit!

Nyt on kesä alkanut virallisesti vaikka ei meidän koulun juhlissa onneksi Suvivirsi kajahtanut. Ehkä se voidaan sitten muutaman luokkalaisen kanssa muutaman oluen jälkeen jokilaivoilla lurauttaa ;) Ehkei siitä sen enempää päivittelyjä - luokan parhaimmilla arvosanoilla (ilmeisesti) sain stipendin jatkavien juhlissa ja mansikka-Eskimon. Jee ja sillee! Ella rakas sai ylioppilaslakin päähänsä lauantaina ja tänään vaan levänny kotona. Nyt kuitenkin aiheeseen:

Elikkäs kokoan kaikki sosiaaliset mediat jne. mistä minut/blogin löytää nykyään :) (Kiitos ideasta Hennalle - Hennan blogi!)



Bloglovin:
Tämän sovelluksen avulla pystyt seuraamaan blogiani ja päivityksiäni automaattisesti :) Itse käytän tätä sovellusta blogien seuraamiseen - saa myös puhelinsovelluksena

Muita blogilistoja:
Blogipolku - uusi tuttavuus, löysin linkin Hennan blogista :)
Blogkeen - samaten uusi tuttavuus :)



Instagram:
Varmaan monelle ihmiselle tuttu sosiaalisen median muoto. Päivittelen sitä nykyään vähän enemmän ja osa bloginkin kuvista löytyy täältä. Rohkeasti vain seurailemaan - päivittyy ainakin useammin kuin blogi :)


Pinterest:
Olen hullu pinnaamaan :D Muutamia ideoita olen jo toteuttanut ihan hyvällä menestyksellä. Joskus jos saan paremman kameran alan tekemään DIY videoita Pinterest apunani. Paljon siis Pinterest käytössä :)


Tumblr:
Ei päivittäisessä käytössä, välillä jaksan availla kyseistä mediaa ja joskus taas en. Katsotaan jos taas innostus kyseistä mediaa käyttämään :)


Twitter:
En ole mikään himo-twiittaaja, välillä saattaa päivittyä useammin ja välillä taas ei. Rohkeasti silti vain seuraamaan - saatan joskus yllättää :D

Muita:
Snapchat - lakunen
Tätä päivittelen melkein päivittäin - pieni sukellus päivittäiseen elämääni :)


Siinä taisi olla kaikki. Mietin vielä tekisinkö facebook-sivun blogilleni mutta ehkä sen aika ei vielä ole, vai mitä olette mieltä?





21. toukokuuta 2015

Avautumista

Hei te siellä!

Nyt tulee avautumista yhdestä aiheesta mitä en vaan voi ymmärtää.

Miksi ihmiset leimaavat aina toisensa heidän ulkomuodon, vaatetuksen tai jopa ammatin takia. Eniten itseäni tällä hetkellä ärsyttää ammatti. Kerron kohta enemmän asiasta.

Monet erilaiset ihmiset voivat olla ystäviä. Vaikka luokan urheilullisin tyttö ja pinnallista kauneutta ihannoiva tyttö voivat olla parhaita kavereita. Miksi siis maalata taulu jo valmiiksi ennen kuin on edes koko ihmistä tavannut. Mielummin minä itse maalaan omaan kankaani kuin annan toisten tehdä sen ilman minkäännäköistä tietoa minusta.

Otan esimerkin. Muutama mieshenkilö syyttää minua muutamasta asiasta vaikka eivät olleet edes tavanneet minua kertaakaan. Oli se mukava tavata tämä henkilö yhtenä vappuna ensimmäistä kertaa ja saada heti lokaa niskaan. Oli todella mukava olo. Ihminen joka ei tippaakaan tunne minua tietää tarkalleen mitä tunnen ja mitä ajattelen ja mitä haluan. On se niin hienoa että minua luetaan kuin avointa kirjaa edes kansia näkemättä. Anteeksipyyntöjä odotellessa... turhaa varmaan.

Toinen asia on että minut on leimattu ammattini takia kusipääksi ja natsiksi automaattisesti. Kyllä, olen järjestyksenvalvoja. Mitä sitten? Voi ihminen olla töissä Sokoksella myymässä meikkejä vaikka itse vastustaisi eläimillä testattuja tuotteita. Itselläni on ainakin kaksi puolta: työminä ja minä. Työminä tottelee pomoa ja tekee mitä pyydetään - vaikka ei itse pitäisi asiasta tippaakaan eikä olisi samaa mieltä. Minä taas voin olla se kovaääninen ja karski huutaja jääkiekkokatsomossa ja huudella vastapuolelle törkeyksiä. Sen asian tekee minä itse - ei Jenna the Järjestyksenvalvoja. Haluaisin nauttia vapaa-ajastani täysin rinnoin mutta kun minut on leimattu niin miten se on mahdollista. Tunnen usein itseni ulkopuoliseksi. Jos edes vähän viitsisi kuunnella, niin varmaan ymmärtäisi. Maailman ärsyttävintä on kun reissussa joku ilmaisee "Varokaa, täällä on järkkäri mukana!". 

En minä esim. kaveriani pidä minään lastenhoitajana kun hän on vapaalla ja vetää alkoholia. Monet ihmiset jotka hymyilevät ja tervehtivät meitä kassalla - he voivat olla aivan erilaisia ihmisinä. Raksalla oleva nainen voi olla todella naisellinen ja pitää pinkeistä asioista - miessairaanhoitaja voi olla huligaani. Joten miksi ei tutustua ihmiseen ennen kuin tuomitsee?

Lopullinen sanani - Tutustu, älä tuomitse!

Kiitos.




25. tammikuuta 2015

Mustavalkoinen sydän

Hei!

Tänään illalla olisi vähän avautumista tiedossa, jos sua ei kiinnosta jääkiekko tippaakaan niin suosittelen jättämään kyseisen pätkän lukematta.

Pori 2014 - häviö, mutta hauskaa oli!
Oon jo pitkään ollut mustavalkoinen kannattaja. Jo pienenä edesmennyt veljeni opetti minulle että on vain yksi ja se on TPS. Seurasimme yhdessä jääkiekkoa ja urheilua yleensäkin. Muistan kuinka itkimme molemmat television ääressä kun Saku Koivua vietiin syöpäleikkaukseen ja toivoimme hänelle parasta. Jääkiekko on ollut meille se tärkeä asia ja veljeni viimeisinä vuosina se yhdisti meidät. Kävimme yhdessä katsomassa mestaruuskauden otteluita 2009-2010. Joukkue jonka Kai Suikkanen luotsasi yllätys mestaruuteen. Kausi joka tulee olemaan minulle kaikkein tärkein, sillä se oli veljeni viimeinen kausi jonka hän näki. 

Veljeni ja Saku Koivu HC:n ja FC:n ystävyysottelussa Veritaksella.
Hän kuoli 13.9.2010 - juuri kun kausi oli alkamassa. Olimme sopineet että vien hänet TPS-Jokerit matsin jälkeen hallin taa tapaamaan pelaajia ja hakemaan nimmareita. Sitä päivää ei koskaan tullut - samainen päivä oli hänen hautajaiset. Elämäni raskainta aikaa ja minulla oli vain yksi pakopaikka jossa olin turvassa - halli. Olin aina ensimmäisenä hallin ovien takana odottamassa että pääsisin sisään. Vaikka olin paljon yksin hallilla, tunsin silti olevani kotona. Se oli toinen perheeni ja kotini. Koko kauden huusin tuskaani kannustaen kotijoukkuetta - minun ja Jonin tepsiä! Kausi päätyi karvaasti ja jäätiin taas odottamaan uutta talvea.

Lee Sweatt - ikuinen ilopilleri 2010!
Nyt on monta kautta kulunut tästä tapahtumasta ja olen töissä kyseisellä joukkueella peleissä. Tätä veljeni oli minulle halunnut - mahdollisimman paljon aikaa hallilla. Edelleen halli on minulle koti ja TPS on minulle yhtä suurta perhetta. Tiedän että raukkamaista ehkä joidenkin mielestä ajatella näin mutta totta se on. Elän jääkiekosta ja siitä tunteesta että saan tehdä jotain heidän eteensä. Vaikka työni ei ole mikään hohdokkain mutta nautin siitä, sillä saan olla samanhenkisten ihmisten keskellä.

Omassa sijainnissani on monia vakiokasvoja jotka tulevat juttelemaan minulle, heittävät läppää, kyselevät kuulumisia ja ovat jopa huolissaan. Olen vakiinnuttanut paikkani heidän mielestään hallissa juuri siinä paikassa missä olen. Olen todella otettu tästä. Tosiasia on myös se että koen heidän pettymyksensä tuplana. Koska häviö potuttaa itseäni myös ja se potuttaa heitä ja he peilaavat tietysti pettymyksensä käytökseensä. Esimerkkinä tänään TPS hävisi Tapparalle kotonaan 1-8. Itseäni vitutti kuin pientä ampiaista. Siihen päälle vielä asiakkaiden pettymys joka heijastui heidän käytöksestään josta jokainen voi lukea mediasta itse. On se minullekkin vaikeaa katsoa tuollaista, mutta silti minut löytää hallilta jokaisesta pelistä. Tällä hetkellä on puhuttu selkään puukottamisesta puoleen jos toiseenkin.

Hokki-ketju 2011-2012.
Onko se heti puukkoa selkään jos moni katsoja on odottanut menestystä vuoden 09-10 mestaruuden jälkeen vuosi vuodelta turhaan. Tosi asia on että turkulaiset ovat voittoa janoavaa kansaa, en kiellä ja kaikki ovat sen huomanneet. Jos tänään muutama elämään kyllästynyt henkilö vetää ylilyönnin alkoholiakin ehkä nauttineena ja heivaa kausarit jäälle, niin merkkaako se jokaista kannattajaa? Jokaisella ihmisellä on oma mielipide Elomosta - yleisin on ettei hän ole kenenkään suosiossa. Marraskuussa Elomo tuli Suikkasen paikalle (Suikkanen jätti meidät sijalle 9. tai 10.) ja tällä hetkellä ollaan jumboja. Suosittelen tulemaan katsomaan jokaisen ottelun paikan päälle ja kertomaan kauden jälkeen omat fiilikset. Jääkiekkoa ei voi elää pelkästään lukemalla lehtijuttuja - todettavaa on ettei media aina kerro totuutta.

Itse olen esimerkiksi tällä kaudella käynyt monesti Espoossa, Raumalla, Lahdessa ja jopa Oulussa katsomassa TPS:n vieraspelejä. Olemme rakkaan Ellan kanssa tehneet niin jo muutaman kauden. Olemme matkanneet vieraspaikkakunnille kannattamaan omiamme - kävi miten kävi. Monesti kotiin on lähdetty tappio niskassa, mutta silti ollaan menty uudestaan. 
Rakas Ella ja Oulu 2014!

Yleistys on kamalinta mitä voi tehdä tämmöisissä tilanteissa - mutta mielestäni tähän on tultava nyt muutos. Ei seuraa voi pyörittää heittämällä ulos väkeä koko ajan ja ottamalla uusia kokemattomia herroja päättämään asioista joista he eivät tiedä. Elomo toimii esimerkkinä, mies on toiminut A-junnujen päävalmentajan alkukauden ja hetken apuvalmentajana edustusjoukkueessa - Onko hän todella muka valmis päävalmentajaksi? Mitä herra on ulospäin antanut itsestään ei ole antanut hyvää kuvaa kenellekkään. Ja moni muistaa varmaan herraa nuoruusvuosiltaan? Itse muistan hänen halveksivan käytöksensä viime vuoden faniristeilyllä - sen takia ihmisestä ei ole jäänyt hyvä maku suuhun. Haluan vain kysyä että onko hän valmis päävalmentajaksi? Siinä työssä on pakko osata ottaa kirjaimellisesti paskaa niskaansa, olla suuttumatta ensimmäisestä kritiikistä ja saatava pelaajat uskomaan itseensä. Valitettavasti tätä ei omasta mielestäni ole tapahtunut. Odotan innolla seuraavan viikon lauantaita mitä tapahtuu.

Mun aarre!
Tiedän että veljeni häpeäisi katsoa tälläistä kiekkoa tällä hetkellä mutta silti hänet löytäisi hallilta - kuten minutkin. Monta kautta on rämmitty ja en odota että koemme ihmettä hetkeen. Silti, olen hallilla. Tämä nykyinen tilanteemme itkettää minuakin - en tosiaan tiedä enää itkeäkö vaiko nauraa, mutta uskon parempaan huomiseen.

Terveisin
Jenna, TPS-kannattaja, mustavalkoinen sydän